Eipä taida minusta blogin pitäjäksi olla kun en kerkiä tätä päivittelemään. Mutta yritetään nyt vielä.

Vuosi on vierähtänyt nopeasti. Villiniityn S-pojat täyttivät 22.12 jo vuoden.ONNEA KAIKILLE VELJILLE!

Olen tässä kovasti mietiskellyt tätä pihakoira urostani. Onko nuorelle pihakoira urokselle tavanomaista olla noin kiltti kaikkia muita koiria kohtaan sukupuoleen katsomatta? Ässä ei ole koskaan murissut toiselle koiralle. Lenkillä se olisi kaikkien kaveri.Ässän mielestä kaikki ihmiset ja koirat ovat sen kavereita. Kaikki saavat vastaan ilosen ja ystävällisen pihakoira nuorukaisen. Onko tulevaisuudessa odotettavissa kapinallinen uhmapää? Luulisi että jotain uros mahtailua olisi jo ilmassa. Helppo on noin hienon kaverin kanssa olla ja mennä, ei tarvi jännittää että kuka tulee vastaan. Rähisköön muitten koirat.

Tokossa ollaan edetty kivasti. Ja tiedoksi kaikille niille jotka sanovat ettei pihakoirasta ole tokokoiraksi, että PÖH! Erittän helppo koira on ainakin Ässä kouluttaa. Tietysti toi vilkkaus tuo omia haasteita tähän kouluttamiseen mutta siihen tarvitaan sitten ihmisen kärsivällisyyttä. Mikä kyllä multa puuttuu, mutta onneksi meillä on niin mahtava ope että sen rauhallisuus ja kärsivällisyys antaa meille kikkoja miten hommassa edetään taas Adhd kohtausen tultua.

Paljon on tapahtunut, palasin Elokuun alussa töihin, Lokakuun alussa meillä alkoi yh-neuvottelut, laitoin heti silloin kouluun hakemuksen, kävin soveltuvuus kokeissa, pääsin kouluun, Yt loppuivat, sain onnekseni irtisanomis lapun käteen, aloitan viikon päästä koulun josta olen jo haaveillut monta vuotta.

Nyt on aikaa taas lapsille ja koirille.

                                  -Jaana-