Tässä pihakoira/pienten koirien maailmassa. Tiedonjano on kova. Tahtoo tietää ja oppia mutta kun ei malttaisi, tahtoisi oppia ja tietää kaiken nyt heti. Se tässä koirailussa onkin parasta että tässä ei koskaan ns. ole valmis eikä tästä valmistu, vaan aina saa oppia uutta.

Olen taas niin äimänkäkenä kun tämä minun pieni kullannuppuni alkoi 14 viikkosena pissatessa nostamaan jalkaansa, siis häh! Eihän se jokakerta sitä nosta, vielä kyykätenkin pisutaan mutta kuiteskin. Isojen rotujen poikakoirat alkavat nostamaan koipea noin kahdeksan kuukauitisina. Luke alkoi n. vuoden vanhana. Siispä tää on taas että mitä ihmettä? Tahtois tietää onko normaalia pikkukoirien suhteen? Mun koiratututkin kun ovat isojenkoirien omistajia niin tää on niin uusimaailma. Onneksi kohta on rokotukset kunnossa että päässään tonne tokokentälle ja muiden pientenkoirien/ihmisten kanssa että viisastutaan.

Ässällä kävi tossa yhtenpäivänä kaksi kultaistanoutaja leidiä kylässä. Ja meidän casanovahan näytti kaikki taitonsa. Ässähän oli silloin kotiutuessaan ihan mahoton nylkyttämään kaikkea ja kaikkia. Ihmisistä nylkyttäminen karsittiin parissa päivässä pois. Lukea ja Inkaa ei ole yrittänytkään nylkyttää mutta näitä tuttavani kultsuja sitten nylkytettiin mistä kiinne saatiin. Mahtoivatkohan olla niin ihana pehmeitä ja karvasia että tuli omat pehmolelut mieleen. Leidit kun ovat  lempeitä luonteeltaan niin Ässähän sai vain muutamia ei hyväksyttyjä katseita ja murahdusta. Ja poikahan otti siintä kaiken irti vaikka tyttöjen omistaja ilmoitti heti Ässälle että toinen tytöistä on ihan liian vanha ja toinen ihan liian nuori ja vähä älyinen rupeamaan yksinhuoltajaksi, että iskä hoitaa sitten jälkeläisensä. Mutta kun iskäkin on vasta niin pieni, sai casanova tehdä kuivaharjoittelua tassuhin ja pääpuolelle.

Sellaista tälläkertaa.

                                     -Jaana-