Ja kummastuttaa nimittäin se että olenkin jo maininnut miten olen ylpeä tosta pienestä koiruudesta ja miten se saa minut aina vaan tuntemaan lisää ylpeyttä. Miten viisas ja oppivainen Ässä onkaan.

Eilen aamupäivällä ollessani olkkarissa kuulin eteisestä pientä piippausta ja ovea vasten hyppimistä. Ihmeissäni menin katsomaan ja näytti ihan siltä että Ässä pyytäisi ulos. Nappasin kaverin kainaloon ja vein pihalle. Yllätys yllätys kakka tuli. Olin että mitä ihmettä ja varmasti tää oli nyt joku yhteen sattumien summa, mutta kun sama toistui illalla kun teimme iltapuuhia niin ei voi olla vain pelkkää sattumaa. Voi ylpeys taas tämän emännän kohdalla kun isäntä äityi kehumaan Ässää viisaaksi ja totesi että ei koskaan ennen meidän millään pennulla ole ollut osikset tässä iässä näin kohdillaan. Ja hei toi on minun mieheltä jo suuri kehu.

Olen niin vakuuttunut että rotu valintani oli täysin oikea, vaikka olin lukenut rodusta paljon silti olen kovasti positiivisesti yllättynyt miten mahtava tää Tanskalais-Ruotsalainen pihakoira on rotuna. Ja meidän Ässä on ihan ykkönen.

                         -pikapäivittäen Jaana-