Ässä on ihan huomaamattani kasvanut jo aika isoksi junnupojuksi. Maitohampaatkin ovat vaihtuneet vaivatta. Yläkulmurit meinasivat tuottaa pientä päänvaivaa mutta nekin lähtivät sitten ihan itsestään irti. Ässä on sisäsiisti ollut jo pitemmän aikaa, yötkin jaksaa pidättää siihen asti kun minä herään. Varsin helppoa alkaa elämä olemaan niiltä osin. Minne se pentu oiken katosi? vastahan se meille tuli ja nyt se näyttää jo isolta pojalta eikä ole enää pötkylä. Ei tästä niin montaa viikkoa ole kun täällä oli "Ässä hässäkkä" päällä. Vai onko? Miten tää näin helposti meni ja nopeesti?

Toko rintamalla menee hyvin. Uusia asiota on opittu lisää. Tää opetus tyyli millä tää meijän toko-ryhmän ope opettaa on mullekkin uutta. Mikä on tosi mahtavaa, on ihanaa taas itekkin oppia uutta. Ite on olen pehmeen koulutuksen puolella ja olen aina pehmeellä tavalla koirat kouluttanut. Mutta tää on vielä pehmeempää mitä olen tottunut tekemään. Tuntuu että Ässä ihan huomaamatta oppii asioita. Ja Ässän kontaktia on kehuttu kovasti! Toi koiruus on niin paljon parempaa kun odotin !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

                                    -Jaana-