Pieni pihakoirani on kova karkailemaan pihalta. Meillä kun on tehty aijat aina isojen koirien mukaan niin pieni Ässäni on löytänyt kaikki pienet rakoset ja koloset mistä pääsee pihalta pois. Olemme joutuneet kanniskelemaan jos millaista kiven murkulaa pihalle ja aitojen alle. Onneksi Ässä ei karkaa etupihaa pitemmälle ja toiseksi karkulainen havaitaan heti. Nyt on ainakin meidän tiedossa olevat karkausreitit tukittu, katsellaan löytyykö uusia.

Pihakoira Ässästä löytyi luolakoira puoli kun se terassien alla mennä kaivautui kun oikeat luolakoirat karkumatkalle. Toisaalta sitä oli hauska seurata sitä kyljellään eteenpäin kaivautumista koska luolakoirista on meillä kokemusta mutta se ei ollut hauskaa että sillä kaivautumisella pyrittiin karkumatkalle.

Rokotuksethan ovat nyt kunnossa eli Ässähän on käynyt siellä sun täällä "esiintymässä". Ollaan tehty pihakoirarotua tutuksi näillä kulmilla ja kovasti tuo herättääkin kiinnostusta. Yleensä ihmiset mitkä ovat katsoneet rodun netistä kun olen siintä heille kertoneet ovat olleet Ässän tavattuaan ihmetellellyt kokoa (netistä saa kuulemma kuvan että oisi isompi) ja terrierimäisyyden puuttumista luonteesta. Ässä on avoimella luonteellaan ja rohkeudellaan ja tietysti komella ulkonäöllään tehnyt ihmisiin positiivisen vaikutuksen.

Näyttelyihin me mennään vasta ensi vuonna, kasvetaan nyt ensin ja kouluttaudutaan. Meillä on tässä Ässän kanssa ollut kyselyä tonne pentujen tokokisa ryhmään. Valitettavasti syksyllä ei alakkaan uutta ryhmään mutta voi olla että pääsemme viime syksynä alkaneeseen ryhmään mukaan. Katotaan saadaanko otettua muut kiinni ja toivotaan että meidät hyväksytään ryhmään, jos ei, niin tokoillaan muuten.

                                -Jaana-