Päätimpä minäkin nyt sitten ruveta blogin pitäjäksi koska olen huomannut että tämä on ihan hyvä apuväline myös pitää ihmisiin ja varsinkin saman henkisiin ihmisiin yhteyttä ja vaihtaa/kertoa kuulumisia.

Eilen olikin jännä päivä mitä olin odottanut kun lapsi joulua. Kävimme katsomassa sellasia pieniä pojan pötkylöitä nimittäin pihakoiran pentusia. Pojat ovat nyt kolme-ja puoliviikkoa vanhoja ja meille tulee niistä yksi. Eli Villiniityn kenneliin syntyi S-pentue 22.12.2010. Tuosta S-kirjaimesta syntyikin idea antaa pennulle nimeksi ÄSSÄ.

Pennut olivat tosi suloisia ja reippaita miehen alkuja. Niitäpä sitten ihmeteltiin useampikin tunti taisi siinä isäntäperhe jo aatella ettei noi tajua lähteä millään kotiinsa, mutta kun ne oli niin suloisia.

Ja miksi nyt sitten tälläinen kummalliselta kuulostava rotu ovat lähes jokainen ihmetellyt kun olen kertonut että tälläinen on meille tulossa. Olin n. vuoden päivät etsinyt itselleni harrastuskaveria tokoiluun ja agilitiin. Monen monta rotua kolusin tutustumalla ja tutkimalla. Kriteerit millä etsin olivat nämä: pieni, energinen,älykäs,lyhytkarvainen jolla ei ole metsästysviettiä, eikä se saanut olla terrieri. Tolla listalla kun rotua etsi ei kamalasti rotuja löytynyt ja sitten kun löyty ja alkoi tutkimaan terveystietoja niin  yleensä loppui kiinnostus siihen rotuun sitten. Kunnes sitten yhtenäpäivänä  taas surffailin netissä rotu tutkimuksia tehden päätimpä vaikka niin monet kerrat olin ohittanut tämän niin kummallisen kuulostavan rodun, tarkistaa senkin sitten ajatuksena että sieltä paljastuu sellainen iso karvaturri, mutta ei ja voin sanoa että se oli rakkautta ensi silmäyksellä ja mitä enemmän luin pihakoira sivuja tiesin että siinä se nyt on minun rotu. Niimpä sitten otin Heliin yhteyttä kun tunsin että meillä on samaillainen ajatusmaailma elämisestä ja olemisesta.

Nyt vain odotellaan että viikot kuluvat nopsaan ja saadaan Ässä kotiin. On se niin jännää.

                                               -Jaana-