Viime postauksen jälkeen Ässä ei ole kertaakaan karannut pihalta. On tilkitty ja tukittu kaikki mahdolliset pakoreitit ja koulutettu pitämällä porttia auki selvittämällä että siintähän ei sitten mennä ilman lupaa. On ihan älyttömästi helpottanut elämää kun ei tarvitse kokoajan itse seisoa pihalla koiruutta vahtimassa.

Eilen oli jännä päivä. Olimme Ässän kanssa ekaa kertaa tutustumassa siihen pentujen tokokisa ryhmään. Me olimme nyt lähinnä kuuntelemassa ja katsomassa että missä vaiheessa muut ovat menossa ja hyvällä mallilla he ovatkin menossa ovat jo nimittäin Elokuusta asti treenanneet. Ihan lopuksi pääsi Ässäkin opetukseen. Ryhmän ope näytti minulle miten he ovat katse kontaktin opettaneet sekä maahan ja istu käsimerkit. Ne ovat nyt meillä kotitehtävinä eli me olemme päässeet ryhmään, jee!!!! Treenit ovat joka toinen viikko. Tää oli mun tavoite kun olin itelleni harrastekoiraa ottamassa että pääsen hyvään ryhmään toko treenaamaan. Eli tää ryhmä tähtää alokasluokan kokeisiin. Mehän saatiin heti eilen kontakti siellä kentällä kohillee, Kiitos Bertta-äitin ahmattigeenin. Ässä on todella perinnyt tuon geenin ja vahvasti. Se tekee namin eteen ihan mitä vain. Siksi sillä ei toko-open mielestä ole mitään vaikeuksia saavuttaa muita ryhmäläisiä. Voi pikku ahmatti mitä kaikkea se vielä joutuukaan tekemään ja opettelemaan namin eteen. Mulla itselläni ei ole kilpailuviettiä mutta haluan että on tavotteita mitkä motivoivat viemään eteenpäin ja nyt niitä on.

                                  -Jaana-