Olen ilmoittanut Ässän agilitin alkeiskurssille joka alkaa keväällä. Ässä rakastaa ainakin hyppyesteitä, tokossakin kun otetaan hyppyeste esiin, alkaa Ässällä kierrokset nuosta ja ääntä kuulua. Tuossa yhtenä päivänä juttelin meidän seuran agivastaavan kanssa ja todettiin yhdessä että täytyyhän meidänkin seurassa yksi agilityä harrastava  tarupi olla. Nyt malttamattomana odotellaan kurssin alkamista. Ei vielä tiedetä milloin tarkalleen kurssi alkaa. Mutta listoilla ollaan, lieneekö syynä "harvinaisen"rodun kun ei ole edes ilmottautuminen alkanut.

Keväällä on tarkoitus mennä myös ekaan näyttelyyn, Haminaan. Massaa pojalle pitäisi hiukan saada, muutenhan Ässä on komia  kun mikä.

                                   -Jaana-

RAUHALLISTA JA MENESTYKSELLISTÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE!

                                       -Jaana-

Vuosi on vierähtänyt nopeasti. Villiniityn S-pojat täyttivät 22.12 jo vuoden.ONNEA KAIKILLE VELJILLE!

Olen tässä kovasti mietiskellyt tätä pihakoira urostani. Onko nuorelle pihakoira urokselle tavanomaista olla noin kiltti kaikkia muita koiria kohtaan sukupuoleen katsomatta? Ässä ei ole koskaan murissut toiselle koiralle. Lenkillä se olisi kaikkien kaveri.Ässän mielestä kaikki ihmiset ja koirat ovat sen kavereita. Kaikki saavat vastaan ilosen ja ystävällisen pihakoira nuorukaisen. Onko tulevaisuudessa odotettavissa kapinallinen uhmapää? Luulisi että jotain uros mahtailua olisi jo ilmassa. Helppo on noin hienon kaverin kanssa olla ja mennä, ei tarvi jännittää että kuka tulee vastaan. Rähisköön muitten koirat.

Tokossa ollaan edetty kivasti. Ja tiedoksi kaikille niille jotka sanovat ettei pihakoirasta ole tokokoiraksi, että PÖH! Erittän helppo koira on ainakin Ässä kouluttaa. Tietysti toi vilkkaus tuo omia haasteita tähän kouluttamiseen mutta siihen tarvitaan sitten ihmisen kärsivällisyyttä. Mikä kyllä multa puuttuu, mutta onneksi meillä on niin mahtava ope että sen rauhallisuus ja kärsivällisyys antaa meille kikkoja miten hommassa edetään taas Adhd kohtausen tultua.

Paljon on tapahtunut, palasin Elokuun alussa töihin, Lokakuun alussa meillä alkoi yh-neuvottelut, laitoin heti silloin kouluun hakemuksen, kävin soveltuvuus kokeissa, pääsin kouluun, Yt loppuivat, sain onnekseni irtisanomis lapun käteen, aloitan viikon päästä koulun josta olen jo haaveillut monta vuotta.

Nyt on aikaa taas lapsille ja koirille.

                                  -Jaana-

Ja niin meni kolme vuottakin nopeasti. Palasin nimittäin viimeviikolla töihin hoitovapaalta. Nyt on koko perheellä koittanut uudet ajat. Ei ole äiti koko ajan saatavilla. Koiratkin saavat opetella uuden päivärytmin. Ässä on ottanut mun töihin lähdön hyvin. Ei ole alkanut tekemään pahojaan eikä mielenosoittamaan esim. pissalätäköillä.

Ässä ei ainakaan tänä kesänä alkanut uimaan, mutta kovasti vedessä tykkää kahlailla. Katotaan sitten ensi kesänä syttyykö poika uimiselle. Kesä ollaan vaan oltu ja lenkkeilty ja nautittu yhdessä olosta.

                                    -Jaana-

Inkalle joka täyttää tänään 9 vuotta. Meidän mummeli!!!!

Rakkaalle miehelleni vielä toissapäiväisestä hääpäivästä. 15 vuotta naimisissa!!!!

Oiken rauhallista ja ihanaa juhannusta kaikille!!!!!

Toko rintamalla menee hyvin. Uusia asiota on opittu lisää. Tää opetus tyyli millä tää meijän toko-ryhmän ope opettaa on mullekkin uutta. Mikä on tosi mahtavaa, on ihanaa taas itekkin oppia uutta. Ite on olen pehmeen koulutuksen puolella ja olen aina pehmeellä tavalla koirat kouluttanut. Mutta tää on vielä pehmeempää mitä olen tottunut tekemään. Tuntuu että Ässä ihan huomaamatta oppii asioita. Ja Ässän kontaktia on kehuttu kovasti! Toi koiruus on niin paljon parempaa kun odotin !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

                                    -Jaana-

Eilen oli jännä päivä. Olimme Ässän kanssa ekaa kertaa tutustumassa siihen pentujen tokokisa ryhmään. Me olimme nyt lähinnä kuuntelemassa ja katsomassa että missä vaiheessa muut ovat menossa ja hyvällä mallilla he ovatkin menossa ovat jo nimittäin Elokuusta asti treenanneet. Ihan lopuksi pääsi Ässäkin opetukseen. Ryhmän ope näytti minulle miten he ovat katse kontaktin opettaneet sekä maahan ja istu käsimerkit. Ne ovat nyt meillä kotitehtävinä eli me olemme päässeet ryhmään, jee!!!! Treenit ovat joka toinen viikko. Tää oli mun tavoite kun olin itelleni harrastekoiraa ottamassa että pääsen hyvään ryhmään toko treenaamaan. Eli tää ryhmä tähtää alokasluokan kokeisiin. Mehän saatiin heti eilen kontakti siellä kentällä kohillee, Kiitos Bertta-äitin ahmattigeenin. Ässä on todella perinnyt tuon geenin ja vahvasti. Se tekee namin eteen ihan mitä vain. Siksi sillä ei toko-open mielestä ole mitään vaikeuksia saavuttaa muita ryhmäläisiä. Voi pikku ahmatti mitä kaikkea se vielä joutuukaan tekemään ja opettelemaan namin eteen. Mulla itselläni ei ole kilpailuviettiä mutta haluan että on tavotteita mitkä motivoivat viemään eteenpäin ja nyt niitä on.

                                  -Jaana-

Pihakoira Ässästä löytyi luolakoira puoli kun se terassien alla mennä kaivautui kun oikeat luolakoirat karkumatkalle. Toisaalta sitä oli hauska seurata sitä kyljellään eteenpäin kaivautumista koska luolakoirista on meillä kokemusta mutta se ei ollut hauskaa että sillä kaivautumisella pyrittiin karkumatkalle.

Rokotuksethan ovat nyt kunnossa eli Ässähän on käynyt siellä sun täällä "esiintymässä". Ollaan tehty pihakoirarotua tutuksi näillä kulmilla ja kovasti tuo herättääkin kiinnostusta. Yleensä ihmiset mitkä ovat katsoneet rodun netistä kun olen siintä heille kertoneet ovat olleet Ässän tavattuaan ihmetellellyt kokoa (netistä saa kuulemma kuvan että oisi isompi) ja terrierimäisyyden puuttumista luonteesta. Ässä on avoimella luonteellaan ja rohkeudellaan ja tietysti komella ulkonäöllään tehnyt ihmisiin positiivisen vaikutuksen.

Näyttelyihin me mennään vasta ensi vuonna, kasvetaan nyt ensin ja kouluttaudutaan. Meillä on tässä Ässän kanssa ollut kyselyä tonne pentujen tokokisa ryhmään. Valitettavasti syksyllä ei alakkaan uutta ryhmään mutta voi olla että pääsemme viime syksynä alkaneeseen ryhmään mukaan. Katotaan saadaanko otettua muut kiinni ja toivotaan että meidät hyväksytään ryhmään, jos ei, niin tokoillaan muuten.

                                -Jaana-

Olen taas niin äimänkäkenä kun tämä minun pieni kullannuppuni alkoi 14 viikkosena pissatessa nostamaan jalkaansa, siis häh! Eihän se jokakerta sitä nosta, vielä kyykätenkin pisutaan mutta kuiteskin. Isojen rotujen poikakoirat alkavat nostamaan koipea noin kahdeksan kuukauitisina. Luke alkoi n. vuoden vanhana. Siispä tää on taas että mitä ihmettä? Tahtois tietää onko normaalia pikkukoirien suhteen? Mun koiratututkin kun ovat isojenkoirien omistajia niin tää on niin uusimaailma. Onneksi kohta on rokotukset kunnossa että päässään tonne tokokentälle ja muiden pientenkoirien/ihmisten kanssa että viisastutaan.

Ässällä kävi tossa yhtenpäivänä kaksi kultaistanoutaja leidiä kylässä. Ja meidän casanovahan näytti kaikki taitonsa. Ässähän oli silloin kotiutuessaan ihan mahoton nylkyttämään kaikkea ja kaikkia. Ihmisistä nylkyttäminen karsittiin parissa päivässä pois. Lukea ja Inkaa ei ole yrittänytkään nylkyttää mutta näitä tuttavani kultsuja sitten nylkytettiin mistä kiinne saatiin. Mahtoivatkohan olla niin ihana pehmeitä ja karvasia että tuli omat pehmolelut mieleen. Leidit kun ovat  lempeitä luonteeltaan niin Ässähän sai vain muutamia ei hyväksyttyjä katseita ja murahdusta. Ja poikahan otti siintä kaiken irti vaikka tyttöjen omistaja ilmoitti heti Ässälle että toinen tytöistä on ihan liian vanha ja toinen ihan liian nuori ja vähä älyinen rupeamaan yksinhuoltajaksi, että iskä hoitaa sitten jälkeläisensä. Mutta kun iskäkin on vasta niin pieni, sai casanova tehdä kuivaharjoittelua tassuhin ja pääpuolelle.

Sellaista tälläkertaa.

                                     -Jaana-

Hihna ja panta on otettu käyttöön pieneen päivittäiseen lenkkiin. Olen itsestäni huomannut hysteeriaa pennun jaloista. Naapurin Sakemanni-täti tossa yhtenä päivänä kysyi että varotteko te Ässän lonkkia, hetken tuumasin ja totesin että on se niin takaraivossa että vaistomaisesti tulee pelättyä jalkojen ja lonkkien puolesta. Kun on ollut vuosikausia noutajien kanssa tekemisissä, niin pelkää näköjään automaattisesti lonkkien puolesta oli sitten minkä rotuinen koira tahansa. Seisojan pennun kanssa pitää varoa muuten noita jalkoja koska ne on aika tärkeät työvälineet mettäkoiralla.

Siispä Ässää lenkitetään pieniä lenkkejä, kannetaan rappusissa, ei anneta hyppiä mistään ales vaan nostellaan, hyppyyttäminen muutenkin kiellettettyä. En tosiaankaan tiedä ollaanko pihakoiran suhteen ihan hakoteillä tässä asiassa, mutta nuo tulee vain niin vaistomaisesti tehtyä.

Eka rokotuskin on saatu. Ässä oli taas ilonen, rohkea oma itsensä. Piikkiä ei edes huomannut kun piti eläinlääkäriä liehitellä. Kaikki muutenkin ok. Muutaman viikon päästä taas rokotukseen ja sen jälkeen katselemme kohti toko kenttiä, josko pääsisimme pikku hiljaa muiden koiruuksien (vieraiden) kanssa harjoittelemaan.

Muutenkin kaikki on hyvin Ässä on kuin luotu meidän laumaan ja ihan ku se oisi aina siihen kuulunutkin.

                             -Jaana-